Sotamies, kortit pois!
Tapio Rautavaaran Korttipakka on hieno kappale ja melko yllättävä veto karaokessa. Tai no, ihan kamalaa uskonnollista soopaahan se on, mutta hieno on Rautavaaran tapa rullata r-kirjainta hurjasti sanoessaan "herrrrrrra sotatuomarrrrri" ja etenkin lopun kohdassa "tämä tarrrrrrina on tosi".
No, tänä jouluna emme muistele Jeesusta, emme Jumalaa, emmekä muutakaan henkimaailman höpöhöpöä. Kuten kaikki valveutuneet ihmiset tietävät, joulu on juhlana ja sanana vanhempaa perua kuin kristinusko, joten on epäreilua, että kristityt ovat omineet sen.
Me uskonnottomat pysähdymme jouluna muutamaksi päiväksi rauhoittumaan, iloitsemaan - ja välttelemään kaikkea uskonnollista sanomaa. Kotiväki on onneksi lakannut pyytämästä, että lähdettäisiin joulukirkkoon. Olin kerran, en mene toiste. Kirkossa tulee falski olo, vähän turhautunutkin. Rukoukset ja muut uskonnollisiin rituaaleihin kuuluvat asiat ovat vieraita ja tylsiäkin, jos niiden edustamia arvoja ja maailmankuvaa ei jaa. Kristitty rauhoittuu kirkossa, uskonnoton muuttuu levottomaksi.
Siksi yritän tänäkin jouluna rakentaa omia perinteitäni. Pysytellä kaukana seimikuvaelmista, syödä pizzaa ja katsoa videoita, jotka eivät mitenkään liity jouluun. Tai no, ehkä oheisen joulutarinan voisi katsoa.
Oikein höpöä joulua kaikille! Palaillaan asiaan välipäivinä.
perjantai 21. joulukuuta 2007
keskiviikko 19. joulukuuta 2007
Päivä 24, osa kaksi: Jeesus, Gandhi ja John F. Kennedy
Kun ihminen muuttaa elämäänsä, hän alkaa tuntea vetoa saarnaajiin ja menneiden aikojen valtionpäämiehiin. Hänen tekee mieli julistaa uutta näkemystään.
Muuttunut ihminen on varma, että hänen uusi tapansa elää on oikea, ja vain hänen uusi tapansa elää. Väärin eläviä täytyy valistaa. Poliittista näkemystään vaihtanut puhuu kovaan ääneen entistä puoluettaan vastaan. Uskoon tullut jakaa rautatieasemilla ja kävelykaduilla lehtisiä, joilla löytää Jeesuksen. Juomisen lopettanut alkoholisti liittyy raittiusliikkeeseen ja alkaa vaatia keskioluen poistamista ruokakaupoista.
Eräs minun projektini kaltaiseen yritykseen ryhtynyt amerikkalaismies pohti blogissaan samaa asiaa. Olen unohtanut blogin nimen ja osoitteen, mutta hän tuli oivaltavasti siihen tulokseen, että nämä ihmiset ovat vain korvanneet yhden asian toisella, ratkaisematta todellista ongelmaansa. Entinen narkomaani puhuu huumeita vastaan, koska hän tarvitsee muita ihmisiä vahvistamaan selväpäistä ideologiaansa. Silloin hän hakee vastauksia itsensä ulkopuolelta. Juuri siitä syystä hän on luultavasti alkujaankin ajautunut käyttämään huumeita.
Olen vasta projektini alussa. Toivon ettei minusta 365 päivän kuluessa tule yksi niistä pölvästeistä, joiden mielestä alkoholin kuluttajat ovat yhteiskunnalle haitallisia idiootteja, terveysmaksujen pitäisi olla suuremmat niille, joilla on epäterveelliset elämäntavat, ja demokratiaa voi viedä sotavoimin.
Muuttunut ihminen on varma, että hänen uusi tapansa elää on oikea, ja vain hänen uusi tapansa elää. Väärin eläviä täytyy valistaa. Poliittista näkemystään vaihtanut puhuu kovaan ääneen entistä puoluettaan vastaan. Uskoon tullut jakaa rautatieasemilla ja kävelykaduilla lehtisiä, joilla löytää Jeesuksen. Juomisen lopettanut alkoholisti liittyy raittiusliikkeeseen ja alkaa vaatia keskioluen poistamista ruokakaupoista.
Eräs minun projektini kaltaiseen yritykseen ryhtynyt amerikkalaismies pohti blogissaan samaa asiaa. Olen unohtanut blogin nimen ja osoitteen, mutta hän tuli oivaltavasti siihen tulokseen, että nämä ihmiset ovat vain korvanneet yhden asian toisella, ratkaisematta todellista ongelmaansa. Entinen narkomaani puhuu huumeita vastaan, koska hän tarvitsee muita ihmisiä vahvistamaan selväpäistä ideologiaansa. Silloin hän hakee vastauksia itsensä ulkopuolelta. Juuri siitä syystä hän on luultavasti alkujaankin ajautunut käyttämään huumeita.
Olen vasta projektini alussa. Toivon ettei minusta 365 päivän kuluessa tule yksi niistä pölvästeistä, joiden mielestä alkoholin kuluttajat ovat yhteiskunnalle haitallisia idiootteja, terveysmaksujen pitäisi olla suuremmat niille, joilla on epäterveelliset elämäntavat, ja demokratiaa voi viedä sotavoimin.
Päivä 24: Eristäytyminen
Alkoholista luopuminen tarkoittaa tietyssä määrin eristäytymistä. Ainakin, mikäli juopottelu on ollut suuressa roolissa aiemmin, etenkin sosiaalisissa yhteyksissä. On vetäydyttävä tilanteista, joissa voisi sortua kulauttamaan.
Yhtäkkiä huomaa, että yhteydenpito ystäviin vähenee radikaalisti. Mitä heidän kanssaan on tehnyt aiemmin? Lähtenyt juomaan tuopin tai kymmenen. Nähnyt terassilla, baarissa, pubivisassa, ehkä joskus jollain kivalla keikalla (jota on tietenkin edeltänyt etkot).
Kun on huomaamattaan tottunut näkemään ystäviään lähinnä sellaisissa kuvioissa, onkin yhtäkkiä melko yksin, kun vetäytyy niistä. On vaikea keksiä, mihin tekemiseen heitä pyytäisi. Kun vapaa-aika on kulunut niin paljon anniskeluravintoloissa, ei oikein enää tiedä, mitä muutakaan sosiaalista tekemistä voisi olla.
Jos lähtee kaupungille ja kutsuu ystävän mukaan, mitä kummaa hänen kanssaan voi tehdä sen sijaan, että lähtee kaljalle?
Yhtäkkiä huomaa, että yhteydenpito ystäviin vähenee radikaalisti. Mitä heidän kanssaan on tehnyt aiemmin? Lähtenyt juomaan tuopin tai kymmenen. Nähnyt terassilla, baarissa, pubivisassa, ehkä joskus jollain kivalla keikalla (jota on tietenkin edeltänyt etkot).
Kun on huomaamattaan tottunut näkemään ystäviään lähinnä sellaisissa kuvioissa, onkin yhtäkkiä melko yksin, kun vetäytyy niistä. On vaikea keksiä, mihin tekemiseen heitä pyytäisi. Kun vapaa-aika on kulunut niin paljon anniskeluravintoloissa, ei oikein enää tiedä, mitä muutakaan sosiaalista tekemistä voisi olla.
Jos lähtee kaupungille ja kutsuu ystävän mukaan, mitä kummaa hänen kanssaan voi tehdä sen sijaan, että lähtee kaljalle?
tiistai 18. joulukuuta 2007
Päivä 23, osa kaksi: Voiman tekopyhyyttä
Uusin Voima-lehti ottaa jälleen kerran kantaa, päätoimittaja Kimmo Jylhämön pääkirjoituksessa, viihteeen väkivaltaa vastaan. Voiman katsannon mukaan väkivaltaviihde aiheuttaa aggressiivisuutta. Pääkirjoituksen perusteella voisi päätellä, että väkivallan esittäminen on tuomittavaa, oli "viihdetuote" sitten luonteeltaan millainen hyvänsä.
Voiman sivulla 5, jo ennen pääkirjoitusta, on mainokset elokuvista Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta sekä We Own the Night. Ensimmäinen kertoo lännensankarin tarun ja jälkimmäinen kertoo Venäjän mafian huumebisneksistä. Kummassakin on väkivaltaa.
Sivulla 15 mainostetaan elokuvia Liftari ja Operaatio Rescue Dawn. Ensimmäisessä on järjetöntä väkivaltaa, kidutusta ja ihmisten kappaleiksi repimistä. Jälkimmäinen on maltillisempi, mutta siinäkin on intensiivisiä sota- ja kidutuskuvauksia.
Minusta tuntuu jokseenkin tekopyhältä vouhottaa viihdeväkivallan rappeuttavasta voimasta samalla, kun käärii rahaa mainostamalla väkivaltaviihdettä. Olisiko Voimalla syytä tarkistaa mainospolitiikkaansa? Vai pyhittääkö tarkoitus keinot?
Voiman sivulla 5, jo ennen pääkirjoitusta, on mainokset elokuvista Jesse Jamesin salamurha pelkuri Robert Fordin toimesta sekä We Own the Night. Ensimmäinen kertoo lännensankarin tarun ja jälkimmäinen kertoo Venäjän mafian huumebisneksistä. Kummassakin on väkivaltaa.
Sivulla 15 mainostetaan elokuvia Liftari ja Operaatio Rescue Dawn. Ensimmäisessä on järjetöntä väkivaltaa, kidutusta ja ihmisten kappaleiksi repimistä. Jälkimmäinen on maltillisempi, mutta siinäkin on intensiivisiä sota- ja kidutuskuvauksia.
Minusta tuntuu jokseenkin tekopyhältä vouhottaa viihdeväkivallan rappeuttavasta voimasta samalla, kun käärii rahaa mainostamalla väkivaltaviihdettä. Olisiko Voimalla syytä tarkistaa mainospolitiikkaansa? Vai pyhittääkö tarkoitus keinot?
Päivä 23: STT:n propagandaa
Stt uutisoi, että joka kymmenes ravintola on hyötynyt tupakkalaista. Sehän on hieno asia, mutta uutisoinnin kärki haiskahtaa vähän helvetisti terveyspropagandalta. Kaikki tupakkalakia käsittelevät jutut hekumoivat sillä, miten hyvin kaikilla savuttomilla ravintoloilla menee. Missä ovat jutut siitä, kuinka hyvin tupakkapaikoilla menee?
Oheisessa Stt:n jutussakin mainitaan, että parhaiten menee niillä ravintoloilla, jotka ovat saaneet tupakointia koskevan siirtymäajan. Siinä kerrotaan myös, että kolmanneksella ravintoloista myynti on heikentynyt lain vuoksi.
Siis suomeksi: niillä ravintoloilla menee lujaa, joissa saa polttaa ja niillä huonosti, joissa tupakointi on kielletty. Tätä Stt ei vaivautunut panemaan otsikkoon tai jutun kärkeen, vaikka se olisi huomattavasti olennaisempi uutinen kuin se, että 1/10 ravintoloista pärjää paremmin nyt kuin ennen. Tällainen uutisointihan vahingoittaisi kansallista terveysprojektia.
Objektiivista tiedonvälitystä?
Oheisessa Stt:n jutussakin mainitaan, että parhaiten menee niillä ravintoloilla, jotka ovat saaneet tupakointia koskevan siirtymäajan. Siinä kerrotaan myös, että kolmanneksella ravintoloista myynti on heikentynyt lain vuoksi.
Siis suomeksi: niillä ravintoloilla menee lujaa, joissa saa polttaa ja niillä huonosti, joissa tupakointi on kielletty. Tätä Stt ei vaivautunut panemaan otsikkoon tai jutun kärkeen, vaikka se olisi huomattavasti olennaisempi uutinen kuin se, että 1/10 ravintoloista pärjää paremmin nyt kuin ennen. Tällainen uutisointihan vahingoittaisi kansallista terveysprojektia.
Objektiivista tiedonvälitystä?
maanantai 17. joulukuuta 2007
Päivä 22: runo
Törmäsinpä Runotorstai-nimiseen blogiin. Ilmeisen suosittu. Sen ideana on näemmä, että blogin lukijat kirjoittavat jonkin runon annettuun teemaan tai aiheeseen. Ja kun tässä jotain tekemistä täytyy kehitellä juopottelun tilalle, niin mikä ettei: rustataan runoja!
Ohessa minun kontribuutioni. Hengentuote syntyi viidessä minuutissa, joten suonette anteeksi, ettei se ole kovin jalostunut.
**
Hikeäsi,
kuinka hengästyt,
tapaasi näykkäistä alahuultasi,
miten sanot tule
hampaitani
pureutumassa
niskaasi
hitaasti
näitä ajattelin
kun pääni osui vihreän Saabin konepeltiin
ja nyt
kun kaikki himmenee
sinä väistyt,
paikkasi ottaa
ilkkuva
järkähtämätön
punainen
mies.
Ohessa minun kontribuutioni. Hengentuote syntyi viidessä minuutissa, joten suonette anteeksi, ettei se ole kovin jalostunut.
**
Hikeäsi,
kuinka hengästyt,
tapaasi näykkäistä alahuultasi,
miten sanot tule
hampaitani
pureutumassa
niskaasi
hitaasti
näitä ajattelin
kun pääni osui vihreän Saabin konepeltiin
ja nyt
kun kaikki himmenee
sinä väistyt,
paikkasi ottaa
ilkkuva
järkähtämätön
punainen
mies.
Päivä 22: viinakarkit ja itsensä kadottaminen
Punssisuklaa, rommikonvehdit ja muut "aikuisten karkit" ovat minusta aina olleet yököttäviä. En parhaalla tahdollakaan ymmärrä, mikä niissä viehättää. Jos haluaa kermalikööriä tai rommia, luulisi, että ne voi juoda erikseen ja nauttia suklaan suklaana.
Olen aina rakastanut suklaata. Viime jouluna pääsin ensimmäisen kerran kosketuksiin todellisten suklaanautintojen kanssa, kun sain lahjaksi käsin valmistettuja konvehteja. Ja minkä nautinnon ne soivatkaan! On vaikea kuvailla, kuinka paljon paremmalta ne maistuvat kuin jotkin arkiset Fazer-levyt. On kuin vertaisi Lidlin halvinta nakkia ja 30 euron ravintolaleikettä toisiinsa. Vertaus on tietysti epäreilu: Fazer-levyt täyttävät oman tehtävänsä hyvin. Mutta käsin tehdyt konvehdit ovat lähempänä taidetta. Joululahjana ne ovat siitäkin oivia, että antaja voi valita jokaisen makeisen erikseen saajalle.
Pääsin muuten nautiskelemaan eilen aivan ilmaiseksi äsken mainitsemaani 30 euron sisäfileleikettä. Jotain sen mausta kertonee, että kukaan syöjistä ei puhunut koko ruokailun aikana sanaakaan. Kaikki hymyilivät lopuksi onnellisesti, raukeasti.
Tällainen ruoka on todellakin lähellä taidetta. Kyse ei ole pelkästään ravinnontarpeen tyydyttämisestä. Kun joku valmistaa tällaisen tolkuttoman hyvän aterian, hän tekee kaikkensa, jotta sen syöjä nauttisi kaikilla aisteillaan mahdollisimman paljon ja saisi siitä huikeita elämyksiä. Eikö taidekin onnistuessaan aiheuta kokijassaan samankaltaisia reaktioita kuin loistokas ruoka? Jos tässä maailmassa on jotain jumalaista, ne ovat tällaiset kokemukset.
Oli kyse sitten suklaasta, leikkeistä tai mistä hyvänsä - joku tuntemattomaksi jäävä ihminen on käyttänyt kaiken taitonsa, kaiken oppimansa, jotta toinen tuntematon kadottaa hetkeksi itsensä. Voiko suurempaa pyyteettömyyttä olla?
Olen aina rakastanut suklaata. Viime jouluna pääsin ensimmäisen kerran kosketuksiin todellisten suklaanautintojen kanssa, kun sain lahjaksi käsin valmistettuja konvehteja. Ja minkä nautinnon ne soivatkaan! On vaikea kuvailla, kuinka paljon paremmalta ne maistuvat kuin jotkin arkiset Fazer-levyt. On kuin vertaisi Lidlin halvinta nakkia ja 30 euron ravintolaleikettä toisiinsa. Vertaus on tietysti epäreilu: Fazer-levyt täyttävät oman tehtävänsä hyvin. Mutta käsin tehdyt konvehdit ovat lähempänä taidetta. Joululahjana ne ovat siitäkin oivia, että antaja voi valita jokaisen makeisen erikseen saajalle.
Pääsin muuten nautiskelemaan eilen aivan ilmaiseksi äsken mainitsemaani 30 euron sisäfileleikettä. Jotain sen mausta kertonee, että kukaan syöjistä ei puhunut koko ruokailun aikana sanaakaan. Kaikki hymyilivät lopuksi onnellisesti, raukeasti.
Tällainen ruoka on todellakin lähellä taidetta. Kyse ei ole pelkästään ravinnontarpeen tyydyttämisestä. Kun joku valmistaa tällaisen tolkuttoman hyvän aterian, hän tekee kaikkensa, jotta sen syöjä nauttisi kaikilla aisteillaan mahdollisimman paljon ja saisi siitä huikeita elämyksiä. Eikö taidekin onnistuessaan aiheuta kokijassaan samankaltaisia reaktioita kuin loistokas ruoka? Jos tässä maailmassa on jotain jumalaista, ne ovat tällaiset kokemukset.
Oli kyse sitten suklaasta, leikkeistä tai mistä hyvänsä - joku tuntemattomaksi jäävä ihminen on käyttänyt kaiken taitonsa, kaiken oppimansa, jotta toinen tuntematon kadottaa hetkeksi itsensä. Voiko suurempaa pyyteettömyyttä olla?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)