Päivä 72: sarjakuvanörtteilyä

Yli 70 päivää takana ja sanottava tässä blogissa alkaa käydä vähiin. Mitä vähemmän alkoholi on mielessä, sitä vähemmän syitä keksii kirjoittaa mitään siihen liittyvää.

Kävin päiväsaikaan baarissa ja huomasin, ettei käynyt mielessäkään tilata mitään alkoholipitoista. Se on kai edistystä.

Yhtenä päivänä pohdin, että tavallaan olisi kivaa viettää myöhemmin vuodesta kiva, aurinkoinen kevätpäivä päiväkänniä vetäen. Mutta sitten ajattelin, miltä humaltuminen konkreettisesti tuntuu ja alkoi puistattaa. Oudon ristiriitainen olo.

Nysvään kotona koko ajan enemmän. Viime aikoina olen sarjakuvanörttiytynyt. Mikäli joku sarjakuvista kiinnostunut sattuu lukemaan tätä, täytyy suositella kolmea sarjakuvaa: Wetworks, Fables ja Buffy the Vampire Slayer.

Wetworks piirtää vaarallisen ja hieman scifistisen maailman, jossa elää vampyyreja, kyborgeja, ihmissusia, telekineetikkoja ja muita levottomuutta herättäviä olentoja. Tapahtuu kymmenittäin raakoja massamurhia ja edellä mainittujen olentojen muodostama joukko ryhtyy tutkimaan asiaa. Käy ilmi, että on olemassa vielä kuolettavampi rinnakkaistodellisuus, jossa vampyyrit ja ihmissudet ovat monta astetta raaempia, voimakkaampia ja pahempia. Tämä magian, demonien, poltergeistien ja muiden hurjien olentojen runnoutuneesta maailmasta on karannut vampyyri, josta muodostuu uhka tälle toiselle, edes hieman paremmalla tolalla olevalle maailmalle. Wetworksin maailma on erittäin kiehtova, Mike Careyn (Hellblazer, Lucifer, X-men, Neverwhere) kynäily kiintoisaa ja Whilce Portacion taide silmiähivelevää. Tämä uusi sarjakuva starttasi vasta viime vuonna ja uutta, tarinaa jatkavaa albumia joutuu odottelemaan tovin.

Vielä pidempään joutuu odottamaan, että Buffy the Vampire Slayerin "kahdeksanneksi tuotantokaudeksi" kutsuttu tarinakokonaisuus pääsee seuraavat askeleensa eteenpäin. Volume 1 -kirja kokoaa ensimmäiset numerot suosikkisarjan uutta tarinaa, joka jatkaa suoraan siitä, mihin tv-sarjan seitsemäs ja viimeinen kausi jäi. Volume 1 on yhtä imevästi, nokkelasti ja kiehtovasti kirjoitettu kuin sarja - onhan se täysin luojansa Joss Whedonin kirjoittama. Tämäkin sarjakuva on piirretty aivan loistavasti - joskin kansikuvassa päähahmojen piirteitä on hieman huvittavasti korostettu: Xanderilta on poistettu 10 kiloa painoa, Buffyn rinnat ovat monta kuppikokoa suuremmat kuin häntä sarjassa näytelleen Sarah Michelle Gellarin ja Willow on niin ikään muodokkaampi kuin sarjassa konsanaan. Mutta niin hilpeää demonista meininkiä sarjakuva pitää sisällään, että odotan Volume 2:n ilmestymistä kieli pitkällä - olkoonkin että kieli saa roikkua pitkällä aina kesäkuun alkuun asti.

Fables on puolestaan vasta työn alla, mutta muutaman sivun perusteella kyseessä on kiintoista tarinauniversumi, jossa satujen tutut hahmot ovat joutuneet piiloutumaan maanpaossa ihmisten maailmaan. Grimmin sadusta "Lumivalko ja Ruusunpuna" tuttu Ruusunpuna on murhattu ja iso paha susi alkaa tutkia murhaa. Salaperäinen vihollinen alkaa niittää "faabeleiden" yhteisön porukkaa.

Kaikkia näitä sarjakuvia yhdistää sama tapa käsitellä myyttejä ja myyttisiä hahmoja uusin näkökulmin. Minua on jo pidempää viehättänyt tällaiset myyttien uudelleentulkinnat. Olen jo aiemmin kirjoittanut Alan Mooresta, joka on tehnyt moisen ruumiinavauksen supersankareille esimerkiksi teoksissaan Vartijat ja Judgment Day, joista ensimmäinen on läpeensä kyyninen näkemys sankaruudesta ja jälkimmäinen käsittelee supersankaruutta kiintoisasti murhaoikeudenkäynnin kautta. Syytetyn penkillä on yllättäen juuri supersankari.

Samaan jatkumoon istuvat Neil Gaiman moninaisine teoksineen, Kurt Busiekin ja Alex Rossin supersankareita tavallisen ihmisen näkökulmasta tutkaileva kirja Marvels, niin ikään Mooren tulkinta rämeolennosta Swamp Thing.

Erityisesti täytyy antaa aivan valtavat kiitokset Akateemiselle kirjakaupalle, joka on ottanut englanninkielisiä sarjakuvaromaaneja yhä enemmän ja enemmän valikoimiinsa. Esimerkillistä rohkeutta!