maanantai 21. tammikuuta 2008

Päivä 57: Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan

Aivot toimivat oudoin tavoin.

Jouduin viime viikon lopulla sairaalaan. Sain jonkin oudon kipukohtauksen, joka yltyi niin sietämättömäksi, että oli pakko tilata ambulanssi. Makoilin sohvalla valittaen ja huutaen kivusta, kun ambulanssimiehet tulivat. Mittasivat pulssia ja kyselivät rutiinikysymyksiään, joihin yritin vastailla parhaani mukaan vaikerointini keskeltä. Toinen ambulanssimiehistä kyseli mahdollisia syitä kipuihini ja yhtenä kysymyksenä muiden joukossa oli: oletko käyttänyt viime aikoina paljon alkoholia?

Muutamassa sekunnissa ehdin mielessäni a) suuttua moisesta epäilystä, b) tuntea ylpeyttä siitä että saatoin vastata kieltävästi ja c) harkita kertovani tälle tuntemattomalle ambulanssimiehelle, että minulla on vuoden juomattomuusprojekti ja projektilla blogi.

Vastasin lyhyesti "en". Sen seurauksena minut kiidätettiin sairaalaan, laitettiin tiputukseen ja annettiin kipulääkettä suoraan suoneen. Mistään vakavasta ei ilmeisesti ollut kysymys, sillä lääkkeen vaikutettua kipu katosi, eikä enää palannut. Myöhemmin kuulin lääkäriltä, että 50 prosenttia äkillisistä minun kaltaisistani kipukohtauksista jää diagnosoimatta.

**

Vaikka tässä tapauksessa "alkoholilla ei ollut osuutta asiaan", on totta, että alkoholi rasittaa tolkuttomasti ruuansulatuselimistöä. Olen 57 päivässä huomannut eron. Kun juo kohtalaisen säännöllisesti - saati runsaasti - alkoholia, erilaiset epämääräiset kivut ja säryt saattavat vaivata vähän väliä. Sattuu vatsaan tai mitä erilaisimpiin lihaksiin, jopa silmien taakse tai korviin. Ei näitä kaikkia särkyjä välttämättä osaa yhdistää alkoholiin. Alkoholittomana useat näistä säryistä katoaa.

Olen kyllä edelleen melko vaivainen esimerkiksi selkäsärkyineni, mutta nyt säryt ja niiden syyt on helppo paikantaa. Selkään sattuu, koska olen tehnyt töitä tietokoneella viiden päivän ajan. Vatsaan sattuu, koska mätin giga-hampurilaisaterian. Päähän sattuu, koska en ole juonut tarpeeksi vettä. Juuri koskaan ei enää käy niin, että yhtäkkiä alkaisi sattua korvanlehteen, enkä tietäisi miksi.

Ei kommentteja: