Päivä 38: katsaus lähitulevaisuuden karikoihin

Ensimmäiset 38 päivää alkoholitta ovat sujuneet mallikkaasti. Alun odottamaton inho alkoholia kohtaan on mennyt ohi ja nyt tunnen outoa pelkoa humalaa kohtaan. Tiedän, että olen hyvin kaoottinen persoona kännissä ja mitä enemmän saan etäisyyttä tähän persoonaan, sitä vähemmän häntä kaipaan. Pelko kumpuaakin siitä, että entä jos lipsahdan?

Alkoholista irrottautuminen ei ole vaikeaa. Tipattoman tammikuun pystyy vetämään läpi paatuneinkin alkoholisti, jos tahtoo. Viinasta irti pysyminen on vaikeampaa. Ensimmäiset 38 päivää ovat olleet kuin 5000 metrin kevyt hölkkä, mutta tässä vaiheessa suoritus alkaa kääntyä maratoniksi.

**

Vuodenvaihteessa olen aina hyvällä tuulella. Vanha vuosi epäonnistumisineen ja turhautumisineen voi mennä, on kuin nahkansa loisi tai vaihtaisi löylyveden. Voi ajatella, että tämä on se vuosi, jolloin kaikki vaikeudet kääntyvät hyväksi ja minustakin tulee parempi ihminen. Olen pettänyt itseäni tällä ajattelutavalla vuosikymmenen.

Mutta ensimmäisen kerran taidan tosissani uskoa väitteeseen. Tunnen ihmisiä, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että heidän persoonallisuutensa on hakattu kiveen jo varhaisnuoruudessa. He sanovat, että eivät voi enää muuttaa itseään, koska heidät on kasvatettu tietynlaisiksi. Tämä ei tietenkään ole totta. Persoonallisuus on jatkuvassa muutostilassa. 10 vuotta sitten olin täysin erilainen ihminen kuin nyt. Hitto, viikko sitten, päivä sitten, tunti sitten olin erilainen kuin olen nyt. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen muuttaa minua jollain tavalla.

Hetkeäkään en usko, että olisin 10 vuoden kuluttua samanlainen ihminen kuin nyt. Ero aiempaan ajattelutapaani on, että nyt uskon olevani 10 vuoden kuluttua parempi. Aiemmin uskoin, että ainoa mahdollinen suunta on alaspäin. Tästä uudesta, myönteisestä suhtautumisesta itseeni minun on kiittäminen - näin uskallan väittää - alkoholittomuuttani.

*

Projektillani on silti luvassa vaarallisia karikoita.

1) Ensimmäinen vakava koetus seuraa noin kuukauden kuluttua, kun on tarkoitus lähteä kaveriporukalla löhölomalle aurinkokohteeseen. Miten pysytellä selvänä, kun muut pämppäävät?

2) Kevään tullen elämä alkaa hymyillä. Lämpö ja aurinko saavat huolettomalle tuulelle. Silloin on ollut tapana istuskella pussikaljoittelemassa, kun tarkenee. Alkavatko projektini ja elämäntapamuutokseni silloin tuntua etäiseltä projektilta. Kysynkö itseltäni, mitä ihmettä oikein ajattelin?

3) Minulla on tänä vuonna elämäni ensimmäinen oikea kesäloma. Miten pysytellä kuivin suin, kun heinäkuiset terassit houkuttavat, eikä järkevää tekemistäkään ole?