Join edellisen kerran alkoholia kaksi viikkoa sitten. Täytyy myöntää, että olen ottanut vähän varaslähtöä tähän projektiin olemalla kesästä lähtien viikkokausia juomatta aina välillä. Se oli aluksi hankalampaa, mutta nyttemmin siihen on tottunut.
Kaksi viikkoa on siis mennyt heittämällä. Sairastettu flunssa tietysti edesauttoi asiaa, mutta silti. Olen vetäytynyt omiin oloihini ja keskittynyt olemaan kotona.
Ennen koti oli minulle tylsä paikka, josta kaipasi aina johonkin pois. Nyt olen rakentanut suhdettani kodin käsitteeseen uudestaan. Koti on se paikka, jossa ensisijaisesti haluan olla.
En ole ajatellut alkoholia kovin paljon tänä aikana. Eräs kaverini raportoi joka viikonloppu aina vain masentavammaksi käyvistä baari-illoistaan. Ajatus kaoottisista, itsesääliin ja masennukseen päättyvistä ryyppyreissuista etoo. Nämä viestit vain vahvistavat tätä ajatusta.
Kun kuljen iltaisen työvuoron jälkeen kotiin viikonloppuyönä, minua hermostuttaa. Humalaiset ihmiset, heidän liian kovaääniset puheensa, arvaamattomat liikkeensä ja kyvyttömyytensä hallita kasvojensa lihaksia oksettavat minua. En kuulu tuohon maailmaan.
En halua kuulua tuohon maailmaan. Maaliini on 351 päivää, eikä tuon humalaisen maailman kädenojennus ole vielä alkanut vietellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti