Kuinka tähän tultiin?
Olin mies, joka pystyi juomaan enemmän kuin kukaan tuntemansa ihminen.
Olin mies, joka vietti enemmän aikaa baarissa kuin kotona.
Olin mies, joka piti ryyppäämistä harrastuksenaan.
Olin mies, jolle viikonloput eivät riittäneet.
Ja nyt korkki on kiinni.
Syitä on monia, kuten se, että olen humalassa kusipää. Ja se, että edellisen juopottelukerran jälkeen tuli sellainen olo, että riitti. Tuntuu, että olen kokenut enemmän kännejä kuin monet kokevat koko elämänsä aikana, enkä ole vielä edes 30. Ja ennen kaikkea tuntuu, että humalassa ei ole ollut hauskaa enää vuosiin. Joten miksi ei?
Ensisijainen tavoitteeni on olla 365 päivää ilman alkoholia. Toissijainen tavoitteeni on jatkaa tämän jälkeen alkoholitonta elämää pysyvästi. Kuinka helppoa tai vaikeaa se sitten on täällä Suomessa?
Olen harkinnut, että lukisin Juhani Seppäsen kirjan Selvästi juovuksissa. Seppänen toteutti tämän samaisen projektin jo vuosia sitten. Mutta en halua vaikutteita, enkä kirja-auktoriteetteja. Haluan selviytyä tästä yksin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hieno päätös! Kotro, se runoilija, oli muistaakseni kanssa vuoden ilman viinaa. Löytyyköhän jostain juttua sen kokemuksista.
Olen itse hieman samantapaisessa elämäntilanteessa kuin sinä. Työpaineet ja nopea elämänmuutos johtivat siihen että viikonloppuharrastus alkoi venyä arkisiksi iltapäivätuopeiksi.
Tämä taas ei sopinut mitenkään muuttuneeseen elämäntilanteeseeni kuten ei myöskään tapani juoda järkyttävät pleksit nollatakseni itseni.
Lopetin juomisen ennen joulua siihen asti kunnes osaan hoitaa asiat joita lääkitsin viinalla: työkiireiden aiheuttama stressi, työpaineet, avautumisen vaikeus, nollaus..., ilman viinaa.
Voit lueskella elämän hidastamisestani Kuhnaillen blogissa.
Lähetä kommentti