Jouluna suomalainen juopottelee. Kun olin pieni, meillä tissuteltiin aatonaattona, humalluttiin hartiavoimin aattona ja jatkettiin tasaisessa pöhnässä loput pyhät. Eräänä jouluna kauan sitten perheenpää repi humalassa kalkkunasta koivet ja ajoi takaa poikaansa, joka yritti piilottaa kalkkunan jämiä sohvan taakse. Jos tapaus olisi sattunut Ben Stillerin komediassa, tilanne olisi ollut nolo, mutta koominen. Jos Lars von Trierin draamassa, joku olisi piesty sairaalakuntoon. Oikeassa elämässä hajosivat vain keittiön kaapit ja joulurauha.
Alkossa on joulun kunniaksi ruuhkaa. Jotkut naamioivat juopottelunsa punaviiniglögin hillityksi maisteluksi, toiset juovat rehdisti Suomi-viinaa. Joulun pitkät pyhät ovat oiva tekosyy pitkälle kännille. Klaustrofobinen juopottelija naukkailee, koska ei kestä toimettomuutta. Nuorempi sinnittelee jouluaaton vanhempiensa kanssa, mutta räjähtää tapaninpäivänä armottomiin ryypinkeihin.
Juopottelematon unohtaa perinteet. Hän kiihdyttää askeliaan Alkon kohdalla ja ostaa ruokakaupan juomahyllystä Pommacia. Aattona hän syö itse leipomaansa pizzaa kotona, katsoo Buffy Vampyyrintappajaa ja hymyilee. Kun joulu on ohi, hän tuntee itsensä levänneeksi ja rentoutuneeksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti