Minut kutsuttiin juhliin. Riehakkaat iltamat ovat vaarallisia. Paikalle menee voimakkain tunnoin ja vakain aikein, haluaa osoittaa itselleen, että alkoholitta on hauskaa. Porstuassa on vielä varma olo. Käyttäytyy kuin nousuhumalainen, vaikkei ole alkoholin tippaa edes haistanut.
"Kyllä minä, minä kyllä."
Jo olohuoneessa iskee epävarmuus. Joukkoon ei osaa sulautua. Epäröivä etsii tutuimmat kasvot ja hilautuu niiden viereen. Siinä on turvallinen olo hetken, mutta tunne haihtuu nopeasti. Kun muut juhlijat humaltuvat, keskustelu on eri tasolla. Juhlijat saavat viinasta energiaa ja jaksavat höpistä ja valvoa. Viinatonta väsyttää aikaisin. Kahvi ja energiajuoma voivat auttaa fyysisesti, mutta henkiseen hurmeeseen niillä ei pääse.
Nousuhumalaisten keskustelu on rönsyilevää, pääasiat unohtuvat. Kun kiinnostuu jostain keskustelusta, nousuhumalaiset ovat jo vaihtaneet aihetta.
Laskuhumalaiset puhuvat päälausein. He jättävät tulkinnan varaa. Oikein laskuhumalaiset jättävät sitä niin paljon, että keskustelun tulkkaamiseen toivoisi apua Sherlock Holmesilta tai komisario Palmulta.
Selvällä ja humalaisella ei ole puhuttavaa. He eivät tunnista toistensa mielenlaatua. Kaikista pahin yhdistelmä on, jos samaan pöytään päätyvät selvä, humalainen ja krapulainen. Heillä on tunne, ettei kukaan ymmärrä heitä.
Jossain vaiheessa juomatonta alkaa kyllästyttää. Silloin hän voi joko lähteä kotiin tai tarttua pulloon. Jos hän ymmärtää tämän valinnan väistämättömyyden, hänen ei tarvitse lähteä juhliin lainkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti