Kun ihminen muuttaa elämäänsä, hän alkaa tuntea vetoa saarnaajiin ja menneiden aikojen valtionpäämiehiin. Hänen tekee mieli julistaa uutta näkemystään.
Muuttunut ihminen on varma, että hänen uusi tapansa elää on oikea, ja vain hänen uusi tapansa elää. Väärin eläviä täytyy valistaa. Poliittista näkemystään vaihtanut puhuu kovaan ääneen entistä puoluettaan vastaan. Uskoon tullut jakaa rautatieasemilla ja kävelykaduilla lehtisiä, joilla löytää Jeesuksen. Juomisen lopettanut alkoholisti liittyy raittiusliikkeeseen ja alkaa vaatia keskioluen poistamista ruokakaupoista.
Eräs minun projektini kaltaiseen yritykseen ryhtynyt amerikkalaismies pohti blogissaan samaa asiaa. Olen unohtanut blogin nimen ja osoitteen, mutta hän tuli oivaltavasti siihen tulokseen, että nämä ihmiset ovat vain korvanneet yhden asian toisella, ratkaisematta todellista ongelmaansa. Entinen narkomaani puhuu huumeita vastaan, koska hän tarvitsee muita ihmisiä vahvistamaan selväpäistä ideologiaansa. Silloin hän hakee vastauksia itsensä ulkopuolelta. Juuri siitä syystä hän on luultavasti alkujaankin ajautunut käyttämään huumeita.
Olen vasta projektini alussa. Toivon ettei minusta 365 päivän kuluessa tule yksi niistä pölvästeistä, joiden mielestä alkoholin kuluttajat ovat yhteiskunnalle haitallisia idiootteja, terveysmaksujen pitäisi olla suuremmat niille, joilla on epäterveelliset elämäntavat, ja demokratiaa voi viedä sotavoimin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti